Se o nys sitt soffall makkamine ja nattreijus tänttröittemine förpii! O näättäk kohdakkoiste aik luappuk kuusest ja lymyttäk koristuksek kaappihi.
Loppjaisest snää pärjäk kos nouses soffallt verkalles ja kat etes pääs puttoma laattjall. Totut konttis häälymä vähitelle ja ot vaikk kamarim böödäst kii.
Pist ylles mahdolisima löysä ja arkpäeväse vaatte. Harjottelp peili edes taulvärkkihis semmost miini niingo mittäm byhi olis ollukka. Nii, ja yks jutt viäl. Pruuvast laitta ylles viäl joku sukkel hatt taikk kaolhuiv kaolahas, ni ei kukka huam kuis snuu makos o viäl sinkku täynn.
Säserä meininkki
Kummise hansikka ovat tehn hyvin gauppas Poris viimsin aikoin. Ja syyki siihe löydys. Tämä tapadus koht se jälkken gom Poris tul tiattoho, ett paikalises terveyskeskukses olla mahdolisest siirtymäs sähköse resähtin gäyttämisse.
Viiiko vits
Väkä kuhis flikklapsen gorvaha:
– Meillt tlee erinomase fiin lauandaehto. Mnää sain golm tiketti tiaattrihi.
– Jaa, ett kui niin golm?
– Yks snuu isälles, ja yks äitilles ja yks snuu systrilles.
Viiko sana
säser, säserä = arkaluontoinen, herkkä, tarkka.
Nua nykyaikkasep piili ovas säseri kapistuksi.
