Uusis paragraafeis seiso, ett ny handelsmanneitten däyty lymyttäp paperosaskip puadin gassall numratten taa. Paperossin grääsöttäjä voi pyyttäp puadpuksult paperoskatalooki, taikk hän voi kyssy, mist hän löytä oma merkkis numra. Ja sitt hän paina stää knappla, mikä avitta häne askis framillt tleemist.
– Mikä olle sem bunase norti numra?
Ja kon gassa sitt sano se numra, eik kundi oikken guull, ni hän viäl vissemäks varmudeks kysy kovemmall äänell:
– Olik se Nortt numras...?
Jaa nii, ei täsä saa mittä reklameerat.
Knaftatangost litramisest?
Nämät tammikuu ovap pruukan olls semssi tipattomi aikoi, mutt kui mahta asja lait oll. Suutta käöd niingi, ett maksa fundeera kuuri alkpäevin, ett onk isänän daikk emänän gurkk mennp poikk, konei se myllyhy ol lurun montte viikkoho mittä lailist ainett, mutt muuto eläm o menn ettippäi niingo ennengi. Mutt älkkä ihmsep peljäk, kyll maksa tykkä oll ilman droppi ja pia se siihe oppe.
Viiko vits
– Näiks muuto se meijä joulkuusen ko ol teht hiilikuidust?
– Näi oikke, eik stää millä erottan lailsest kuttaperkkasest kuusest.
Viiko sana
Hyväline = makeinen, herkkutavara.
Ostetti hyvälissi.
