Ussema meist jo eine vanhemist ihmsist on guull, ett kom bihlavpuus om bali marjoi, ni se suutta oll merkk siit, ett sama vuade aikan ei olis pali lumest tiatto. Enne muina näättäk meinasiva, etei pihlavpuu jaksais kanttak kaht raskast kuarma perä jälkke.

No, Raumallakki ovap pihlava jäll aikalaillt täynn marjoi. Nii, etei taed tullp pali lund ens talve.

Mutt händäst ko viimäs talve ol pali lund, ja ny me ole viäl samas vuades ja pihlavpuus o jälle raskas kuarm? Mnää paohasin däst asjast yhdellk kambraatill, ja hän sanos, ett kirjott snää mitäs tykkä, mutt luamkund o iha oma juttus. Poik sanos, ett hän o vuasräkningillk käynnp Pomppusis kolffamas, välist o oll lumissi talvei, ja sitt joku talv o näht vaa muutmi valkossi pläntei siällt tääll.

Mutt yhdes pihlavpuus o joka ainu syksy riivatum bali marjoi!

Jokkuk käyttäväs suajatiätäkki

Tätä sama asja mnää ole hollan jo vuassi, mutt olkko ny viäl kerra: suajatiä ova enimäkses nuras paikas. Em mnää muuto stää tiädäis, mutt ko ihmsep pruukkavat trambat melkke ai siins sius.

Yks hyvä esimerkk o Nummevahes, kahden goulu välis. Kaikkist vähäsimmäk kyll painlevap pisi suajatiät, kom bäevkodo väki heit tyyrä. Eine vanhema ongi sitt jo toine jutt. Mutt yks päev ol oikke ilo kattok kom bari kirkkhakkist keikuttel pisi suajatiät! Mutt kirkkhakkine ongi viisas lind!

Ei sendä niin gaukan!

Pyhä seutun ol lämmi ilm ja yks nuarpari ol ehtopaserullp piänellp polkull.

– Ollank me ny, niingo sanota, seitmännes taevas, kysys flikk silmä einem blyykiste maaham päi luattunas.

– Ei ny niin gaukan. Mnuun diättäksen me ole juur tulos Kolmanem Petäjäkse endse sillan dyyijö, nupautt poik.

Musiiki historja

Ko yhdelt mailmam barhamalt fiolin grahnajalt, tält Isaac Sternilt, kysytti, ett mist se johtu, ett juutalaiste joukost löyty niim bali erinomassi fiolistei, ni Stern vastas:

– Euroopast o nii vaikki lähtik karkku flyygel kaenlos.