Talven dleemisest piissa juttu, eik ol ihmekä. Rauman dorillakki joku äij jo jeevlas, ett suksimangi menis, mutt ei tul mittän ko metäs ei ol muut valkost ko jäkälä ja Alkom blastiikpussei!

Toinem boik meinas, ett sais talv oll niingon dropiikis. Vaimihmse vaatetais ittes pali köykäsemmin ko viimäs talve. Parema väe frouak kyll vedäis ylles tyyrin sintsillaturkin konei stää pas jättäk kaappihi homettuma.

Äijä eiväk käyt karvlakki enä pali pakasellakka. Ei semne ol enä muudis ko sama asja aja näämäs korvrenkka.

Kirikiäl o helppo

Murtte muuttu ja niin kai se sitt vissi o. Mutt siins samas o helpottunt tua kirikiäle murreki. Niingo saksangiäle oppeminengi; ei muut kon dällä saksangiälise sanam baikall suamengiälise sana.

Suames pärjä nykysi jo aika hyvi neljälls sanall: niinku, huikea, ihana ja elikkä.

Ja viäl yks tärkki asi. Päälsem bäätteks o hyvä muista, ett jos sana viimäsen davu sano oikken giakasemall, ni jo jutt luanista.

Viiko vits

– Mnää oli eilä Lekkarin gans linturetkell, ja hänell o vissi mailma baras termospott. Hän gaas siit meillp prasilialaist kaffett ja se ol viäl ihan guuma!

Viiko sana

sprätnestuuk = herrojen rintataskuliina, nyk. usein raumanpitsiä