Ko mnää eilä aamust pladasi Läns-Suami, ni siink koko kansan däkspalstall ol juur jämt semne jutt ko mnää oli meiningeis knaputtat tähängim bladill. Ja hyvä ko joku muuki ol tämä asja huaman.
Ja se o se, ett mink riivatun tähde noit krääsmattai täyty leikat nii ruakottoma lyhkäsiks tämsellk kuumall auringombaistell, ett ei siin enä olk ko hiuka ruskia ruaho jälill ja ymbrillf fleija enemän domu ko ruahombätki.
Tätä sama ruahottoman grääsmattan durhambäeväst kraappimist o saank katell RGU:gin gonttuurin klasist ja väkisingin dlee miälehe, ett ei hualtopuulaakin direhtöör ol lainkkan diatone mihi hän drengis pistä töihi.
Siin men seki ään
Joku ehdot joskus pualvakavissas, ett otetais panksuunill olevilt äänvalt pois. Yks äij Syväraumast mink mnääki hyvin dunne, sanos kuulem ett häne äänvallam bois ottamist ei tarvin odottap panksuunillp pääsemist. Hääpäev piisas siihe oikke hyvi.
Pitki reisui
Joku kirkkherr ol laskuttans sadoi kilomeetterei kilomeetterkorvauksi vaikk ei seorkunt olk kon gymnen gilometteri kanttias. Kirkkoneuvostoll hän goitt klaarat, ett ”moninaise ova herran tiä”.
Kalatorin gaevauksist
Kalatorilt taedetti löyttä enne mitmaarja kolm kova raha. Kaks niist 1300- ja 1400-luvuilt. Ny Helsingi yliopisto arkkeolokia laitos ruppe klaarama, ett kummallo vuassadall raha olivas sinn lymytett. Siihen golmantte ol präntätt: Made in Hong Kong.
Tuarett taikk ei
Yhden dunnetu suamlaise ruakfapriikim beriaate o ai oll, ett varastos o ain gaikk tuarett ja hyvä. Mutt eilä, niitte ulosmaksotte jälkke, ol varastos ollup pali happami tyändekkjöi.
Äijäp paohas pystökaffell:
”Lekkari naaprim boik ol kustantan oman girjas konei mikkäm buulaak stää riski ottan.– Onk poik hyvi myyn?– No, mnää kuuli, ett keväste hän myi piilis ja ny hän fundeera huvila myymist.
