Tämänkertainen nelikymppisemme Ville Niittynen ehdotti haastattelupaikaksi pääkirjaston Rauma-huonetta. Siihen on hyviä syitä.
Ensinnäkin se, että halusin tässä haastattelussa keskittyä ihmiseen. Kysyä mitä tapahtuu sen jälkeen, kun pappi menee kirkolta kotiin. Pappina Niittystä on haastateltu tähänkin aviisiin useamman kerran. Sen sortin julkisuutta toi reilun vuoden pätkätyö Rauman kirkkoherrana.
Jos ja kun emme nyt puhu niinkään Rauman seurakunnan johtavasta kappalaisesta, on Rauma-huone mitä parhain paikka. Villen rakkaimpiin harrastuksiin kuuluvat kirjallisuus ja sukututkimus.
Aloitetaan siis kirjoista.
– Aika vähän lainaan kirjoja, täältä haen vain satunnaisesti tietokirjoja. Työn puolesta tulee luettua aika paljon ja kartutamme myös seurakunnan kirjastoa. Omasta kirjahyllystämme löytyy vielä lukemattomia romaaneja. Ja posti kantaa koko ajan lisää.
Ai, miksi?
– Vaimoni Paula tutustui Umami.fi -sivustoa pyörittäviin naisiin. Keksimme, että voisin arvostella kirjoja sivustolle. Rajasimme sarjan Tammen Keltaiseen kirjastoon. Niistä olen kirjoittanut jo 26 arvostelua. Pari luettua romaania odottaa kirjoittamista.
Vaimo soitattaa kotona jatsia
Villen nelikymppisiä juhlittiin keväällä Roy Orbison -hengessä Posellissa.
– Orbisonin musiikista olen tykännyt teini-iästä lähtien. Mulla on mittava määrä niitä levyjä. Nykyisin kuuntelen niitä kausiluontoisesti.
– Sen verran olen keski-ikäistynyt, että kotona soi harvoin rokki tai poppi. Paula laittaa yleensä Spotify-palvelusta jotain rauhallista jatsia tai klassista, paljastaa Ville.
Hän arvelee muutoksen kielivän myös aikuistumisesta.
– Perheen perustaminen ja isäksi tuleminen ovat suurimpia muutoksia ihmisen elämässä. Nykytrendi on, että se tapahtuu yhä myöhemmin.
Naiskaksikko tyrmäsi demarit
Mainittu Orbison-konsertti oli myös osa Niittysen eduskuntavaalikampanjaa. Ensikertalainen sai reilut 1700 ääntä. Oletko mukana ensi kerralla?
– En usko. Luulen, että kävin kahdet eduskuntavaalit samalla. Ensimmäiset ja viimeiset.
– Vaalit olivat yllätykselliset. Krista Kiuru (liki 7800 ääntä) ja Kristiina Salonen (yli 7100) tyrmäsivät kaikki muut demarit täysin. Luulimme, että kisasta olisi tullut tasaisempi, myöntää Ville.
Kaupunginjohtaja-kisaan mukaan?
Rauman Demarien puheenjohtajana lähdet kuitenkin ensi vuonna kunnallisvaaleihin, eikö vain?
– Kyllä. Se on eduskuntavaalien jälkeen helppo päätös. Kunnallisvaaleissa riittää pienempi panostus aikaa, rahaa ja energiaa.
Hän on keräämässä listaa kirkolliskokousvaaleihin. Mahdollisesti listalle ilmestyy myös Niittysen oma nimi.
Ja sitten paljastus:
– Rauman kaupunginjohtajaksi hakeminen on harkinnassa, koska kyselyjä ja pyyntöjä on tullut yllättävän paljon.
Raumalaisdemareista ainakin talous- ja strategiapäällikkö Asko Aro-Heinilän nimi on ollut vahvasti esillä spekulaatioissa.
Väitöskirjan teko mielessä
Nelikymppinen on todennäköisen elinkaarensa puolimatkassa. Siksi elämänvaiheeseen kuuluu sen miettiminen, mitä vielä haluaisi tehdä. Niin on Villekin tehnyt.
– Sitä pohdintaa ei oikein voi välttää, kun viikoittain on töissä hautajaisissa. Kuolema on läsnä ja elämän ohikiitävyyden tajuaa vahvasti.
Niittynen valmistui valtiotieteen maisteriksi pääaineenaan poliittinen historia ja aloitti työt kenttäkoordinaattorina Corporate Image -firmassa. Töiden ohessa hän kuitenkin luki itsensä teologian maisteriksi. Valmistumisensa jälkeen hän on tehnyt reilut kuusi vuotta erilaisia papin töitä.
Miltä tuntuu, tuleeko vielä kolmaskin ura?
– Se jarruttaa, että viihdyn todella hyvin omassa työssäni. Mutta esimerkiksi väitöskirjan tekeminen houkuttaisi. Jos ja kun sellaisen teen, se voi johtaa johonkin.
– Työuraa miettii myös siltä kantilta, että pienen lapsen isän hommat ovat tosi mukavia. Tämä voi hyvinkin olla onnellisinta vaihetta elämässä, sanoo eskaripojan ylpeä isä.
Outoa, jos aina mallioppilaana
Kuinka vakavassa harkinnassa tohtorinväitöskirjan tekeminen on?
– Ehkä aloitan ensi keväänä. Tai sitten vasta kymmenen vuoden päästä. Aiheen etsintä ainakin pyörii alitajuisesti päässä.
Mikä väitöskirjan aihe voisi olla?
– Ainakin se on valtio-oppia, ei teologiaa. Joku aika moderni aihe, varmaan sotienjälkeistä aikaa käsittelevä. Kenties jotain Suomesta ja Euroopan Unionista, pohtii Ville ääneen.
Kun tuli puheeksi, niin miten EU:n ja euron käy?
– EU:ssa on niin paljon hyvää, että suurta järjestelmän mullistusta en näe. Euron kriisi on vakava paikka. Siitä ei ehkä kuivin jaloin selvitä.
Niittynen puolustaa Suomen hallituksen ja erityisesti Jutta Urpilaisen (sd) linjaa vaatia vakuuksia Kreikalta.
– On aivan turhaa puhetta pelätä Suomen maineen lokaantumista. Tämä on ihan normaalia EU-toimintaa. Minusta olisi oudompaa, jos aina ollaan mallioppilaita!
Soukkuus geeneissä
Tuumaan, että istuma- ja paperipainotteisten töiden, harrastusten ja luottamustoimien lomassa näkyy jääneen aikaa myös liikunnalle. Mies kun on soukassa kunnossa.
– Soukkuus on kyllä geeneissä, naurahtaa Ville.
– Jos tässä onnellisessa elämänvaiheessa jotain huonoa on, niin se, että liikuntaharrastus on kärsinyt. Nuorempana harrastin triathlonia, jossa juostaan, uidaan ja pyöräillään pitkiä matkoja. Mutta senkin voi aloittaa paremmalla ajalla uudestaan, jos siltä tuntuu.
Niitä geenejä sivuten: entä se sukututkimus?
– Ei se ihan harmitonta ole. Kun innostun, saattaa tietokoneen ääressä kulua pitkä aika. Enimmäkseen haen tieoa kahdesta isolta nettisivustolta. Esi-isiä on löytynyt ihan mieletön määrä. Työmaa on loputon.
– Olen laatinut A3-kokoisia sukulinjoja jaettavaksi. Yritän saada niihin tietoa myös siitä, missä ihminen on asunut ja ollut töissä. Sellainen luo päähän huikeita mielikuvia, kun yrittää ajatella millaista on ollut jonkun elämä 200 vuotta sitten.
Niinpä. Pieni merkintä ”föll i brun” voi tarkoittaa tyttären hukkumista kaivoon.
