Porilainen Sari Kantola oli aina haaveillut ryhtyvänsä isona erityisopettajaksi. Sellainen hänestä tulikin, mutta mutkien kautta. Samat mutkat ovat syyllisiä siihen, että Kantolasta tuli raumalainen.
– Se oli elokuu 1990. Sain opiskelupaikan sekä Raumalta että Joensuusta. Joensuussa olisin valmistunut suoraan erityisopettajaksi, kun taas Raumalla mahdollisuus oli vain luokanopettajan koulutukseen. Silloinen ”vuosisadan rakkaustarinani” asui kuitenkin Porissa, joten enhän minä nyt Joensuuhun voinut lähteä. Tulin siis opiskelemaan Raumalle, Kantola kertoo.
– Puoli vuotta kuljin Rauman ja Porin väliä, kunnes sitten muutin Raumalle. Kahden vuoden aikana kaikki viikonloput vietin kuitenkin Porissa.
Jossain vaiheessa porilainen ihastus jäi pois kuvioista. Kantola käväisi Roomassa au pairin tehtävissä ja aikoi palata sinne takaisin valmistumisen jälkeen. Toisin kuitenkin kävi.
– Pari kuukautta ennen valmistumista tapasin Raumalla nykyisen mieheni. Olin kuitenkin päättänyt, ettei minusta raumalaista tule, joten vaikka Rooma jäikin väliin, lähdin kuitenkin takaisin Poriin, hymähtää Kantola.
– Porista lähdin Ikaalisiin, josta sain erityisopettajan paikan, vaikkei ollut vielä erityisopen papereitakaan. Ajelimme mieheni kanssa vuorotellen Rauman ja Ikaalisten väliä, kunnes tuli ratkaisun paikka. Päätin, etten jatka työssäni Ikaalisissa, vaan muutan Raumalle mieheni luo.
Porilaisuus kuuluu puheesta
Vuonna 1996 Kantolasta tuli ensimmäistä kertaa virallisesti raumalainen, kun hän siirsi kirjansa Raumalle.
– Pääsin Luvialle töihin ja opiskelin työn ohessa eritysopettajaksi. Ehkä Luvialla työskentely osaltaan vaikutti siihen, että porilaisuus kuuluu vieläkin puheessani, Kantola pohtii.
– Vanhempani asuvat Porissa, joten sinnepäin tulee oltua yhteydessä säännöllisesti.
Vaikka porilaisuus kuuluu Kantolan puheesta raumalaisen korviin hyvin selvästi, hän ei itse sitä huomaa. Muiden puheesta hän kyllä tunnistaa porilaiset piirteet.
– Nykyään erotan puheesta, ketkä ovat Porista. Kai se on sitten sitä raumalaistumista. Tietenkin edelleen jotkut raumalaiset sanat ovat mielestäni aivan käsittämättömiä, kuten esimerkiksi ”rikottaa”, Kantola nauraa.
Ihanteellinen harrastuskaupunki
Kun Kantola opiskeli Raumalla, hänen suunnitelmiinsa ei todellakaan kuulunut Raumalle asettuminen sen enempää kuin paluu Poriinkaan.
– Silloin kun olin nuori ja lapseton, haaveilin Turkuun muutosta. Mutta nyt, kun on kolme lasta, huomaan, että Rauma on ihanteellinen paikka harrastaville lapsiperheille, sillä Rauma on tarpeeksi pieni. Olemme saaneet paljon ystäviä lasten harrastusten kautta, Kantola iloitsee.
– Mieheni on puolestaan kotoisin Lahdesta. Meidän lisäksemme täällä on hirveän paljon muualta muuttaneita. Koen, että muualta muuttaneet ihmiset ovat yleisesti avarakatseisempia. Osa niistä, jotka eivät käy Rauman ulkopuolella, suhtautuvat asioihin vähän eri tavalla.
Onko porilaisuus sitten haitannut Raumalla?
– No en tiedä onko se mitään haitannut, mutta kyllä siitä koko ajan kuulee, Kantola hymähtää.
Lukko vs. Ässät
Kantolan perheen lapset osaavat liikkua niin Raumalla kuin Porissakin. Lisäksi isän kotikaupunki Lahti on tullut lapsille tutuksi.
– Pori on yhtä rakas kuin Raumakin. Kun mennään ostamaan farkut, mennään Poriin. Kun mennään uimaan, lapsetkin puntaroivat, mennäänkö Otanlahteen vai Yyteriin, Kantola sanoo.
– Kun lapset olivat pieniä, kävimme paljon Porissa leikkimässä porilaisten lasten kanssa. Joskus lapset kysyivätkin, emmekö voisi muuttaa Poriin. Enää eivät kysele, kun kävelevät Lukko-paidoissaan.
Kantolan perheessä muut kannustavat Lukkoa, mutta äiti ei oikein tiedä millä puolella pitäisi olla.
– Olen jääkiekkofaniton, ja se on hirveää! Lapseni pelaavat jääkiekkoa Lukon väreissä. Lukon peleissä totta kai kannustan Lukkoa ja toisaalta seuraan miten Ässillä menee, mutta kun Lukko ja Ässät ovat vastakkain, ei tunnu enää miltään. Ässät on menettänyt merkityksensä, mutta se ei kuitenkaan ole siirtynyt Lukolle.
