Vuojoen kartano Eurajoella on tyylikäs kokous-, koulutus- ja kulttuurikeskus sekä juhlatila. Kartanon on suunnitellut arkkitehti C.L. Engel, jonka piirtämiä, tyyliltään samanhenkisiä, rakennuksia löytyy myös Helsingin keskustasta.
Ensimmäisiä mainintoja Vuojoen kartanosta löytyy 1500-luvulta. Tuolloin kartanon omisti kokemäkeläinen Hartvik Henriksson. 1600-luvun alussa kartano siirtyi de la Gardie -suvulle ja sen marsalkka Åke Tottille. Seuraava omistaja oli valtaneuvos Gustaf Soop. Avioliiton ja perimisen kautta kartano päätyi von Fersen -suvulle, ja sitä kautta jälleen seurapiirihahmo O.W. von Klinckowströmille.
Uusi kukoistus
Kartano alkoi kukoistaa 1830-luvulla, kun omistajaksi tuli isokyröläinen kapteeni L. M. Björkman, aateloinnin jälkeen 1834 Björkenheim.
Nykyisen kartanon päärakennus valmistui vuonna 1836. Kartanolla oli isäntäväen ja palkollisten lisäksi käytettävissä 40 talonpojan ja 90 torpparin työpanos. Maapinta-alaa oli noin 14 000 hehtaaria. Björkenheim-suvun omistus päättyi vuonna1911.
Kunnalliskotina
Vuojoen kartanosta muodostettiin osakeyhtiö Vuojoki Gods Ab, pääomistajina olivat Rauman tehtaiden tulevat perustajat K.A. ja H.G. Paloheimo sekä liikemies N. Toivonen. Iso hanke kävi kuitenkin taloudelle raskaaksi. Apuun tuli Pohjoismaiden Yhdyspankki ottaen vastuun yhtiön rahoituksesta. Näin sai alkunsa Rauma-Repolan Rauman tehtaat. 1930-luvulla Vuojoen kartano lähialueineen siirtyi Eurajoen kunnalle ja kartano muuttui kunnalliskodiksi. Kartano toimi vanhainkotina vuoteen 2003 saakka.
Kolmas elämä
Vuonna 1999 tehtiin päätös kartanon entisöinnistä. 2000-luvulla alkoi kartanon kolmas elämä, kun se restauroitiin Eurajoen kunnan ja Posiva Oy:n toimesta. Kartanon yleishyödyllistä toimintaa kehittämään perustettiin vuonna 2003 Vuojokisäätiö.
Upea kartano on tänä päivänä Satakunnan merkittävimpiä kulttuurihistoriallisia rakennuksia. Empirekartanon rikas menneisyys ja kaunis luonto tekevät vierailijoihin hienon vaikutuksen. Vuojoen kartanossa on toimintaa ympäri vuoden. Kartanon omistaa Eurajoen kunta, ja sen päävuokralaisena on Posiva Oy. Kartanon tiloissa toimivat myös Vuojokisäätiö ja Ravintola Wuojoki.
Kati Vainio toimii Vuojokisäätiön toiminnanjohtajana ja Vuojoen Kartano Oy:n toimitusjohtajana. Minkälainen kartano on työpaikkana?
– Vuojoen kartano on kaunein työpaikka, jossa olen saanut etuoikeuden toimia. Täällä sielu lepää ja on tilaa hengittää. Vanhassa kiinteistössä nykytoiminta on tullut vasta ”kouluikään”, joten edelleen toiminnan kehittäminen on avainasemassa. Työpaikkana Vuojoen kartano asettaa työntekijöille historiallisen toimintaympäristön rajat, mutta toisaalta juuri sama ominaisuus kohottaa motivaatiota nostaa omaa ammatillista osaamista edes lähelle näiden huikeiden puitteiden tasoa, Vainio vastaa.
– Talvisin ja arkisin kokous- ja yritysvieraat ovat suurin asiakasryhmämme. Keväisin ja kesäisin historiaopastuksille ja lounaalle poikkeavat matkailijaryhmät ja yksittäiset matkailijat muodostavat merkittävän asiakasryhmän kartanolla. Monipuolinen suurelle yleisölle suunnattu toimintamme houkuttelee aina laajempaa kävijäkuntaa kartanolle. On ollut hienoa havaita, että asiakkaiden kartanolla käymisen motiivitkin ovat moninaiset. Suuri osa luonnollisesti löytää meille miljöön vuoksi, mutta useasti myös toiminnan sisältö kuten esimerkiksi jokin näyttely, teemalounas tai ihan vain arkilounaskin voivat herättää innostuksen vierailuun. Iltaisin ja viikonvaihteisin myös juhlat tuovat yksityishenkilöitä vieraaksemme. Vuoden 2011 aikana vierailijoita oli kokonaisuudessaan noin 20.000.
Mikä Vuojoen kartanossa on parasta?
– Kyllä se taitaa edelleen olla tämä hengästyttävän huikea C.L. Engelin arkkitehtuuri, jonka rinnalla parhautta täydentävät tapahtuma- ja näyttelytarjonnan elämykset ja ravintolan erinomaiset herkut. Ja tietysti erinomaista on, että tänne pääsee asiakkaan ominaisuudessa arkisin ja lauantaisin halutessaan ihan vain piipahtamaankin, luettelee Vainio.
Oletko tavannut kartanon kummitusta?
– Läheltä piti -tilanteessa olen ollut. Vuojokisäätiön toimiston oven kahvaa painettiin toiselta puolella ovea vuonna 2005, mutta mennessäni avaamaan ovea mahdolliselle tulijalle, ei oven takana olevassa tilassa ollutkaan ketään – vai oliko? Ainakaan tilasta ei olisi ilman meteliä päässyt pois, sillä siitä johtavat ovet olivat lukittu ulkopuolelta käsin.
www.vuojoki.fi
