Raumalla ei RAS:n päivystystä
Hyvät raumalaiset ihmiset, lukekaa nyt tämä! Raumalla ei ole mitään Rauman aluesairaalan päivystystä! Rauman sairaalanmäellä toimii terveyskeskuspäivystys! Luulin, että vuoden alussa tullut uudistus olisi uudistanut myös päivystystystä, mutta se on ja pysyy terveyskeskustasoisena.
Olen yrittänyt saada selville mitä tämä asia oikein tarkoittaa, mutta kukaan ei osaa selittää. Ymmärrän kuitenkin sen, että odotin vuoden alulta parannusta päivystyksen toimintaan, mutta sitä ei ollut edes tarkoitus parantaa. RAS ja terveyskeskus ovat edelleen kaksi eri asiaa, vaikka laskut maksaakin Rauman kaupunki, eli me raumalaiset veronmaksajat.
Tällä hetkellä sairaalanmäellä päättävät tasot eivät tiedä toimintamalleja, joten miten voimme odottaa, että suorittajataso tietäisi miten toimia. Potilaita päivystyksessä kuitenkin riittää, ainakin nyt kun tätä kirjoittaessani ympärilleni katselen.
Toivoisin sekä potilaiden, että sairaanhoitohenkilökunnan puolesta selvää ohjeistusta molemmille tahoille.
Daniela
Vallaton presidentti
Lakikirjamme alun ikiaikaiset Tuomarinohjeet voidaan muuttaa - muutettavat muuttaen - tämänpäivän ohjeiksi presidentille. Ohjeet eivät ole käypää oikeutta. Presidenttikin on nyt riisuttu lakeihin nähden lähestulkoon vallattomaksi. Tämä jotenkin hyväksytty ajatus pitää sisällään näköharhan.
Testaapa tämä itse. Ymmärrätkö ja pystytkö sisäistämään tämän ikiaikaisen tuomarinohjeen (kohta 10) kertalukemalla: ”Kaikkia lakia on älyllä käytettävä, sillä suurin oikeus on suurin vääryys, ja oikeudessa pitää olla armo mukana”.
Ehkä se ei ensilukemalla auennut. Idea on tämä (kohta 8): hyvä tuomari on parempi kuin hyvä laki, sillä hän voipi asetella kaikki kohtuuden mukaan. Eli mutkat suoristaen: hyvä ja älykäs presidentti on parempi kuin paraskin presidentti-instituutioon kohdistunut laki, koska presidentti voi tarkastella hänelle tulevia asioita ”yhteiselle kansalle hyödyksi” (kohta 3). Joskus joudutaan koettelemaan lain ja laittomuuden rajaa. Lakimiespresidentti Risto Ryti joutui mielessään tätä rajaa miettimään yhtenä maamme olemassolon ratkaisevana hetkenä.
Luultavasti presidentintehtävään käytännössä kuuluu paljon enemmän miettimistä kuin huutamista, hiljaisuutta kuin hälinää, yksinoloa kuin juoksemista paikasta toiseen jne. Presidentti Koivistolla oli oma tapansa häipyä perjantain presidentinesittelyn jälkeen viikonvaihteeksi Tähtelän hiljaisuuteen. Ehkä siellä kypsyivät hänen ratkaisunsa - vain Tellervo tämän tietää. Levollisesta olemisesta kumpuaa tähdellinen tekeminen. Giljotiini tämäkin: turha leikkautuu pois. Tähdellinen jää.
Vaalitiimellyksessä on mahdoton saada selkoa Haaviston ja Niinistön välilllä oman päätöksen pohjaksi. Niin paljon media, erityisesti TV ja kampanjat vääristävät todellista kuvaa. Varmempi keino on esimerkiksi lukea itse kaikessa rauhassa Haaviston Hatunnosto -kirja ja Niinistön Hiljaisten historia. Oman mielenhiljaisuudessa kypsyy kyllä päätös tästäkin: kumpi on yhteiselle kansalle hyödyksi.
Minun mielessäni Sauli Niinistö.
Raimo Vuoristo, jo äänestänyt
Presidenttiehdokkaista
Kahdesta ehdokkaasta Pekka Haavisto on epäluotettavampi siviilipalvelusmiehenä hoitamaan Puolustusvoimien ylipäällikkyyttä. Hän on sanonut jatkavansa Tarja Halosen linjaa ylipäällikkönä. Tarja Halonen on heikentänyt Suomen puolustuskykyä ylipäällikkönä. Tarja Halosen nimenomaisesta tahdosta Suomen jalkaväkimiinat romutetaan. Kasarmeja lakkautetaan, kantahenkilökuntaa irtisanotaan, kalustohankintoja karsitaan. Siis puolustusvoimia heikennetään. Tietysti se on myös rahakysymys, mutta monet johtavat poliitikot ovat eri mieltä puolustusvoimien alasajosta. Ylipäällikön sana kuitenkin painaa!
Pelkällä rauhanasialla oleminen ja siitä suuresti puhuminen eivät takaa millekään maalle sen turvallisuutta ja ehkä kaikkein vähiten juuri Suomelle! Hyvällä tahdolla ja humanismilla ei tule, eikä saada uskottavaa turvaa maallemme. Jo vanha viisaus sanoo: “Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan...!” Historian opetus tuntuu monelta unohtuneen. Tällä kirjoituksellani puhun rauhan puolesta, en sodan! Olen nuorena kokenut viime sodan kauhuja ja käynyt evakkoreissun.
Kalle Pulkkinen, Pyhäranta
Sosiaalisen median soraäänet
Sosiaalinen media tarvitsee myös soraääniä. On epänormaalia suomalaista ”jutustelua” kun esim. Facebookissa kaikki ystävienvälinen keskustelu on pelkkää positivismia amerikkalaistyylistä ”ihanaa, kaunista, upeeta”. Heti jos ja kun joku uskaltaa sanoa jotain valtavirrasta poikkeavaa, tai epäillä jatkuvaa iloisuutta ja maailman hyvyyttä, jota löytyy vain Strömsöstä, saa em. henkilö huonon maineen.
Facebook yhtenä sosiaalisen median välineenä ja nyky-yhteiskuntaan kuuluvana informaatiovälineenä on tullut jäädäkseen, kunnes keksitään jotain sen korvaavaa. Kuitenkin peräänkuulutan, että myös Facebookissa on saatava sanoa eimukavia asioita ja mielipiteitä. Ja ainahan voi valita ystävänsä...
Amanda
