Liikennepuiston kurja kunto!
Kahdeksankymmentäluvulla vein poikiamme kanavan rantaan liikennepuistoon ajelemaan autoilla. Nyt olin viikolla 32 heidän lastensa kanssa käymässä samassa puistossa. Autoja ei valitettavasti ollut, mutta mukavia kiipeilytelineitä. Oli ikävä todeta puiston kunto: ruoho kasvoi laitteiden seassa. Muutamia nauloja oli pystyssä telineillä. Iltapäivän mittaan sinne tuli kuitenkin useita muitakin lapsia leikkimään. Siksi kysynkin, näinkö kaupunki hoitaa lasten hyvinvointia?
Heikki Laukkanen. Helsinki
Villiä vastuunkantoa
Kartanon mailla kunnallispoliitikoilta ja virkamiehiltä on hevonen joko jäänyt kesyttämättä tai sitten polle on karannut suitsien pudottua käsistä. OL4 - päätöksen jälkeen osa luottamusihmisistä laittoi vankkureihin vauhtia ja aloitti uusien investointien keksimisen. Yksi heistä onneksi teki sen avoimesti lehdessä, muut ovat toimineet kaikessa hiljaisuudessa.Tulevaisuuden miettiminen on piänessäkin pitäjässä tärkeää. Halujen ja intohimojen suhteuttaminen ja hankkeiden tarpeellisuuden pohtiminen on sitten taas eri asia. Ja vaikeampaa. Muutamia esimerkkejä näistä ovat paikallisen punakoneen nokkamiehen into kertoa kaikille Lapijoen tulevasta päiväkodista ja uudesta koulusta. Varsinkin kun vanhaa koulua jo korjataan miljoonalla eurolla. Monitoimihallin suunnitelmat ovat olleet valmiina vuosia, hankkeista tämä taitaa olla julkisimmin esiin tuotu ja avoimimmin keskusteltu kuten Jokisimpukan laajennuksetkin. Samaa ei voi todeta uuden kirjaston tiimoilla käytävästä tonttipelistä, jossa ei isoa kuvaa ja yhteistä etua paljoa tavoitella. Virkamiehet ovat nousseet pääosaan uuden kirjaston paikkaa vallatessa. Tyhjistä kauppakiinteistöistä ja niiden tonteista ovat omin nokkinensa neuvotelleet poliitikot niin kuin virkamiehetkin. Jopa valtapuolue on hajallaan sooloilijoiden takia. Vaikka kunnalla on valmiina ilmaisia tontteja, harrastelijoiden lausuntoihin perustuen on yhdelle hommattu museoviraston suojelupäätös tavalliselle talolle. Tämä onnistuu vain puoluetuesta nauttiville työntekijöille julkisella sektorilla. Yksityisellä sektorilla omin päin toimivat olisivat jo vapailla työmarkkinoilla. Koska kyse on kuntalaisten rahoista, ollaan valmiita ostamaan kunnan muutamalla kymppitonnilla myymä tontti takaisin muutamalla sadallatuhannella. Mikään yksityistalous tai yritys ei omilla rahoillaan hullunkauppaan ryhtyisi, ei edes lottovoiton jälkeen. Lisäksi ollaan valmiita purkamaan tontilta jo pystyssä oleva kiinteistö uuden tieltä. Yhteistä rahaa on purkuun ja maanvaihtoon ja ties mihin. Olisiko sitä kuitenkin syytä käyttää esimerkiksi nuorten kasvattamiseen, roskaamisen, kännäämisen ja mopoanarkian välttämiseksi? Tai muutaman tuiki tarpeellisen huostaanoton tekemiseen? Voisiko sitä käyttää uusien veronmaksajien hankkimiseen? Uusien yritysten houkuttelemiseen Eurajoelle? Vanhustenhuollon parantamiseen ja terveydenhuollon haasteisiin? Vai onko kyseessä kenties kaiken mahdollisen rakentaminen ennen mahdollista pakkokuntaliitosta? Elokuussa nähdään onko kaikilla valtuutetuilla vastuunkannon ominaisuuksia. Laitetaanko yhteistä rahaa menemään heikoin perustein ja virkamiesten väärien menettelyjen tuloksena vai mietitäänkö aiheesta, onko järkevää ja oikein jos yksittäiset virkamiehet ja poliitikot saavat temmeltää poliittisen tuen turvin piittaamatta kuinka paljon kuntalaisten rahaa kulutetaan? Valtuutettu sen päättää minne eurot menevät. Samoin kuin sen heiluttaako häntä koiraa vai koira häntää.
”Kerrassaan ihmeissään”
