Elämämme vaikeimpia tehtäviä oli antaa nukuttaa rakas Roximme ikiuneen. Kiitos Roxi kun olit niin monta vuotta ilonamme. Sinä olit meille se koira jonka voi saada vain kerran elämässä. Kukaan ei voi koskaan täyttää jättämääsi tyhjää paikkaa sydämessämme. Kotimme on nyt hiljainen, ei kuulu sinun tassujen rapinaa, etkä seuraa meitä varjon lailla. Ikävämme on suunnaton, mutta meitä lohduttaa tieto siitä, että sinulla on nyt hyvä olla. Sairauden mukanaan tuomat kivut ovat poissa. Nyt voit nukkua rauhassa siellä koirien taivaassa.

Sinua kaivaten

Satu, Sami, Rico ja Ramses