Kohtuus on kadonnut

Suurimpien pörssiyhtiöiden johtajien palkat jatkoivat edelleen rakettimaista nousuaan. Monien palkankorotus oli kymmeniä prosentteja. Kärjessä oli Sammon Kari Stadigh 93 prosentin palkankorotuksellaan. M-realin Mikko Helander sai 89 %, UPM:n Jussi Pesonen 70 % ja Koneen Matti Alahuhta 62 % korotuksen.

Keskivertopalkansaajan palkka noussee ehkä prosentin tänä vuonna. Ero johtajiin on huima. Kohtuus on kadonnut.

Eläkkeensaajien osalta ns. taitettu indeksi pitää huolen siitä, että vuosi toisensa perään eläkeläisten tulot eivät nouse samaa tahtia kuin maan yleinen hintataso. Yhä suurempi joukko eläkeläisiä onkin ahdingossa, koska ruuan, sähkön, asumisen ja lääkkeiden hinnat nousevat nopeammin kuin eläke.

Toimeentulotuki on puolestaan jämähtänyt 1990-luvun tasolle, siihen ei ole tehty tasokorotuksia. Vähävaraisimpien tulot ovat siis tippuneet 40 % viidessätoista vuodessa! Kohtuus on kadonnut.

Tätä nykyä on mahdollista nostaa yrityksestä osinkoja verovapaasti jopa 90 000 euroa vuodessa. Tällaisia verottomia osinkoja jaettiinkin vuosina 2005-2009 yhteensä 9 miljardia euroa. Jakautuiko tämä verohelpotus edes jotenkuten tasaisesti yrittäjille ja osakkeita omistaville? Ei jakautunut. 90 % koko potista meni kaikkein suurituloisimmille! Kohtuus on kadonnut.

Leipäjonot ovat olleet osa yhteiskunnan arkea jo 15 vuotta. Osa kansasta on pudotettu tylysti pois laivasta nimeltä Hyvinvointivaltio. Kyse ei rahasta. Onhan Suomi rikkaampi kuin koskaan historiansa aikana. Sitä paitsi leipäjonot poistuisivat aika pienellä rahalla.

Halu vain puuttuu. Parhaiten asian todistaa se, kuinka helposti ja nopeasti löytyvät rahat Euroopan rahoituskriisien hoitoon. Apumiljardit luvataan yhdessä yössä, niin väliaikaisiin kuin pysyviin rahastoihin. Euroopan pankit pelastetaan verovaroin, köyhiä ihmisiä ei. Kohtuus on kadonnut.

Tarvitaan mielenmuutosta. Poliitikkojen, talouselämän eliitin tai kenen tahansa suomalaisen on opittava kohtaamaan vähempiosaiset ihmisinä ja lähimmäisinä. Miten? Tässä jatkojalostukseen idea: parempiosaisille ja päättäjille tarkoitettu lakisääteinen 2 viikon työharjoittelu vanhainkodissa tai kotiseurakunnan diakoniatyössä. Tekisi monelle hyvää.

Isänmaan etu vaatii, että nykyiselle maan kahtiajakautumiselle laitetaan piste. Eriarvoisuus vahingoittaa kaikkia. Vain tasa-arvo kasvattaa kansalaisten keskinäistä luottamusta, ja vain keskinäinen luottamus synnyttää luovuutta, ahkeruutta, yhteishenkeä ja vastuullisuutta. Ilman niitä ei ole inhimillistä eikä taloudellista hyvinvointia.

Ville Niittynen, johtava kappalainen, VTM, TM, kansanedustajaehdokas (sd.)

Kyläkouluista Hanna Marvalle

Vaikka Hanna Marvan vastine kyläkouluista (UR 23.3.) oli suunnattu Vesa Jaloselle, hänen kirjoituksessaan oli kuitenkin viitattu asioihin, joista minulla lienee tarkempaa tietoa. On sitten Katainen sanonut niin tai näin, näyttää kysymys kyläkouluista olevan todella arka asia kokoomukselle. Sitä se on myös minulle. Kyllä Rauman kaupungin päätös viiden kyläkoulun lakkauttamisesta tehtiin Rauman sisäisenä päätöksenä ilman, että siihen olisi liittynyt kuntaliitoskysymys millään tavoin.

On ehkä vielä syytä muistuttaa, että lakkautuspäätökset tehtiin kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien voimin. Siitäkään en olisi täysin varma, että Lappi teki päätöksensä täysin vailla ulkoista ohjausta tai pelkoa siitä, että yhdistyminen Raumaan vaikeutuisi ellei kyläkoulujen yhdistymispäätöstä tehtäisi.

Siitä asiasta voin olla samaa mieltä, että jokainen lapsi tarvitsee turvallisen oppimisympäristön ja laadukkaan opetuksen. Olen kuitenkin aivan sataprosenttisen varma, että turvallisuus ei kasva koulukoon kasvaessa ja sosiaalisten ongelmien kohdalla taas käy päinvastoin.

Kokoomus näyttää edelleen hokevan mantraa opetuksen laadun paranemisesta kouluja yhdistettäessä. Mihinkähän se mahtaa perustua? Onko opettajakunta vaihdettu, ei ole? Onko vika yleensä ottaen ollut opettajissa? Voin vastata, että ei varmasti, sillä ne samat opettajat, jotka tekivät hyvää työtä pienemmässä kyläkoulussa, tekevät nyt sitä samaa hyvää työtä isommassa koulussa.

Se hokkuspokkus, johon kokoomus vetoaa on yksilinjainen opetus. Kuten jo aiemmassa lehdessä asiaan viittasin, ei ole yksiselitteistä näyttöä siitä, että oppimistulokset olisivat parempia yksilinjaisessa opetuksessa yhdysluokkaan verrattuna. Yhdysluokassa on yksilöillä jopa paremmat madollisuudet erottua joukosta, sillä osa oppitunneista perustuu omatoimiseen opiskeluun, joka mahdollistaa oma-aloitteisuuden lisääntymiseen.

Olipa hyvä, että esimerkkinä yhdistymisestä oli Unajan koulu. Siihen todella liitettiin Vermuntilan ja Voiluodon koulut. Ennen yhdistämispäätöstä tehtiin Rauman kaupungin jokaisen koulun korjaustarpeista kustannusarvio. Lähtökohtana oli ainakin Unajaan yhdistettävien koulujen osalta, että koulupiirijako säityisi entisenä ja oppilasmäärä suunnilleen entisenä. Tämän tehdyn korjaustarvearvion mukaan tarvittavien remonttien yhteissumma Unajan, Vermuntilan ja Voiluodon kouluissa olisi ollut pienempi kuin mitä Unajan remontti laajennuksineen tuli maksamaan.

Käsitys siitä, että ”Rauma on edesauttanut kylien elinvoimaisuutta tarjoamalla koulurakennuksia kyläyhdistysten käyttöön” on lievästi sanoen kummallinen. Täytyy jopa kysyä, tätäkö on poliittinen oikeuskäsitys ja moraali. Rauman kaupunki on todella lahjoittanut tähän mennessä yhden kyläkoulun eli Sorkan kyläkoulun paikalliselle kyläyhdistykselle ja on ilmeisesti lahjoittamassa Voiluodon ala-asteen paikalliselle kyläyhdistykselle.

Entisen Lapin kunnan alueen kouluista ehkä on tulossa vastaavia päätöksiä. Kaikki kyseessä olevat koulut ovat pieniä kouluja. Täytyy muistaa, että Voiluodolla oli ala-asteen käytössä kaksi erillistä n. parinsadan metrin päässä toisistaan sijaitsevaa koulurakennusta. Nyt mahdollisen lahjoituksen kohteena oleva on näistä pienempi. Saamani tiedon mukaan kyläyhdistys oli kiinnostunut isommasta koulurakennuksesta, joka olisi tarjonnut monipuolisemmat käyttömahdollisuudet. Siitä olisi kuitenkin pitänyt maksaa useita kymmeniä tuhansia euroja, eikä kyläyhdistyksellä ollut tähän mahdollisuutta. Kaupunki onkin myynyt kyseisen koulurakennuksen yksityiselle ostajalle.

Tilanne on aivan sama Vermuntilan kohdalla. Rauman kaupunki ei ainakaan tähän asti ole ollut valmis lahjoittamaan koulurakennuksia paikalliselle kyläyhdistykselle. Kyläyhdistykset ovat isompien koulurakennusten kohdalla ainoastaan samalla viivalla kenen tahansa yksityisen ostajan kanssa. Lahjoittamalla pieniä kouluja kyläyhdistyksille kaupunki myös pesee kasvojaan masentavan lakkautuspäätöksen jälkeen.

Suorastaan kummallinen logiikka piilee ajatuksessa, että nämä lahjoitettavat ja jo lahjoitettu kyläkoulu toisivat elinvoimaisuutta kylille. Missäköhän kyläyhdistykset kokoontuivat ennen koulujen lakkauttamista? Niin, nehän kokoontuivat näillä lakkautetuilla kouluilla. Joka väittää, että lakkautetun koulun luovuttaminen kyläläisille tuo uutta elinvoimaisuutta kylälle, ei tunne todellisuutta. Kun lakkautuspäätöksen aikaansaama lamaannus vähitellen häviää, voidaan vähitellen ymmärtää, että entinen koulurakennus antaa puitteet jatkaa sitä entistä toimintaa, mitä kyläyhdistys on ennenkin harjoittanut kyseisessä rakennuksessa. Joka tapauksessa koulurakennuksen käyttö on huomattavasti yksipuolistunut entisestä.

Antti Simula (kesk)