Lakikirjamme alun ikiaikaiset Tuomarinohjeet voidaan muuttaa - muutettavat muuttaen - tämänpäivän ohjeiksi presidentille. Ohjeet eivät ole käypää oikeutta. Presidenttikin on nyt riisuttu lakeihin nähden lähestulkoon vallattomaksi. Tämä jotenkin hyväksytty ajatus pitää sisällään näköharhan.
Testaapa tämä itse. Ymmärrätkö ja pystytkö sisäistämään tämän ikiaikaisen tuomarinohjeen (kohta 10) kertalukemalla: "Kaikkia lakia on älyllä käytettävä, sillä suurin oikeus on suurin vääryys, ja oikeudessa pitää olla armo mukana".
Ehkä se ei ensilukemalla auennut. Idea on tämä (kohta 8): hyvä tuomari on parempi kuin hyvä laki, sillä hän voipi asetella kaikki kohtuuden mukaan. Eli mutkat suoristaen: hyvä ja älykäs presidentti on parempi kuin paraskin presidentti-instituutioon kohdistunut laki, koska presidentti voi tarkastella hänelle tulevia asioita "yhteiselle kansalle hyödyksi" (kohta 3). Joskus joudutaan koettelemaan lain ja laittomuuden rajaa. Lakimiespresidentti Risto Ryti joutui mielessään tätä rajaa miettimään yhtenä maamme olemassolon ratkaisevana hetkenä.
Luultavasti presidentintehtävään käytännössä kuuluu paljon enemmän miettimistä kuin huutamista, hiljaisuutta kuin hälinää, yksinoloa kuin juoksemista paikasta toiseen jne. Presidentti Koivistolla oli oma tapansa häipyä perjantain presidentinesittelyn jälkeen viikonvaihteeksi Tähtelän hiljaisuuteen. Ehkä siellä kypsyivät hänen ratkaisunsa - vain Tellervo tämän tietää. Levollisesta olemisesta kumpuaa tähdellinen tekeminen. Giljotiini tämäkin: turha leikkautuu pois. Tähdellinen jää.
Vaalitiimellyksessä on mahdoton saada selkoa Haaviston ja Niinistön välilllä oman päätöksen pohjaksi. Niin paljon media, erityisesti TV ja kampanjat vääristävät todellista kuvaa. Varmempi keino on esimerkiksi lukea itse kaikessa rauhassa Haaviston Hatunnosto -kirja ja Niinistön Hiljaisten historia. Oman mielenhiljaisuudessa kypsyy kyllä päätös tästäkin: kumpi on yhteiselle kansalle hyödyksi.
Minun mielessäni Sauli Niinistö.
Raimo Vuoristo, jo äänestänyt
