Moni kiekkojännäri muistaa Rauman Lukosta useitakin veljeksiä. Vehmaset, Laineet, Peltoset, Tuohimaat, Torkit ja Tarkit… Tällä kaudella Äijänsuolla voi bongata Palolan veljekset. Tosin Olli ja Vili pelaavat vielä eri joukkueissa.
– Mummu ja pappa ovat kovasti Vilistä huolissaan, että kuinka se nyt pärjää. Äitikin kyseli, että kai se siellä koulussa käy, juttelee Olli Palola, ennen kuin pikkuveli Vili saapuu paikalle.
– Isoveljen esimerkin mukaan oli periaatteessa helppo tulla tänne, Vili Palola toteaa.
Näin siitäkin huolimatta, että Ollin mukaan he ovat kahden viikon aikana nähneet kaiketi vain kerran.
– On sillä näköjään minun vanha T-paitani päällään, naurahtaa Olli.
Arki rullaa
Sukulaisten on turha olla huolissaan, sillä nuorten miesten arki rullaa omalla tavallaan ihan kelvosti. Samassa kämpässä he eivät kuitenkaan punkkaa.
– Minä saan ruokaa pari kertaa päivässä Fostersissa ja aamu- ja iltapalat päälle. Ilvaninkadun kämpässä asun yhdessä Lauri Tokoin ja Juha-Petteri Purolinnan kanssa. Jokainen siivoaa omat jälkensä ja tiskaa. Pyykit pesetetään hallilla, Vili Palola kertoo.
– Kyllä se Purolinna nukkuu välillä meilläkin, nauraa Juuso Rajalan kanssa Sepänkadulla majaileva Olli Palola.
Juuso ja Olli innostuivat ennen Lukko-Blues -harjoitusottelua siivoamaan villakoirat pois kämppänsä nurkista.
– Siinä sitä sitten jälkeenpäin pohdittiin, kun peli meni niin hyvin, minä ja Juuso tehtiin kumpikin maalikin, että pitäisikö moisesta tehdä perinne, että aina ennen matsia siivoaa kämpän. Tuskinpa kuitenkaan…
Keuruu - Tampere - Rauma
Ensi kuussa täysi-ikäiseksi tuleva Vili Palola on kulkenut samanlaista polkua kuin nyt Lukon liigajoukkueessa pelaava isoveli Olli, 22 vuotta, Ilveksen kautta Lukon A-junioreihin ja sitä kautta sitten eteenpäin.
Olli Palola tuli Raumalle kaudeksi 2007-2008 ja pääsi silloin myös vähän haistelemaan liigapelejä. Seuraavakin kausi meni enempi A-nuorten peleissä, mutta viime kaudella alkujaan Oulussa syntynyt laitahyökkääjä, joka ensikosketuksensa jääkiekkoon sai kuitenkin Keuruulla, löi itsensä kunnolla liigassa läpi.
Tänä syksynä hallin nurkilla on nähty myös siis nuorempi Palola. Keuruulla syntynyt Vili pelaa Marko Keskisen luotsaamassa Lukon A:ssa pakkina. Koulussakin on kuulemma oltu, kertoo kone- ja metallialaa ammattikoulussa opiskeleva Vili.
– Minulla ovat nuo kouluhommat vähän mietinnässä. Katsellaan niitä nyt sitten myöhemmin. Vähän on vaikeaa sovittaa opiskelua ja pelaamista yhteen, tunnustaa puolestaan Olli Palola.
Keskinäistä kuittailua
Mutta mitenkä toisesta on tullut pakki ja toisesta hyökkääjä?
– Pelasin C-junnuissa vielä hyökkääjänä, aloittaa Vili Palola.
– Mutta eikös se niin mene, että jos ei kiekkoa saa pussiin, niin laitetaan pakiksi, kuittaa Olli Palola heti.
Vili pudistelee kieltävästi päätään.
– A-nuorissa homma näyttää ihan hyvältä. Pari äijää on vielä vissiin tulossa. Kovatasoinen porukka se on jo nyt ja mitaleista taistellaan, määrittelee Vili Palola omaa joukkuettaan.
– Henkilökohtaisesti odotan sitä, että pääsen pelaamaan. Josko minusta kehittyisi jonkinmoinen pelimies.
Vanhempi Palola ei lähde hänkään hötkyilemään.
– Mahdollisimman paljon kun pääsisi pelaamaan ja parantamaan viime kaudesta. Joukkue on hyvä nippu ja ensin menemme kuuden sakkiin. Siitä sitten eteenpäin, liigalaituri sanoo.
Olli Palola oli ollut muun liigaryhmän kanssa haastattelupäivänä luistelutestissä ja parannusta oli tullut muutamalla sekunnilla. Pitemmän aikaa vihoitellut selkäkin alkaa olla selkeillä ohjeilla tehtyjen jumppien jälkeen kunnossa.
Onko Vili kärsinyt kolhuista?
– Jotain rannemurtumia, lonkkaleikkaus ja sellaista pientä, paljastaa Vili Palola.
Nyt nuorukainen on kuitenkin täydessä tikissä. Päätteeksi veljekset saavat vielä arvioida toisiaan.
– Vili on pelaajana kehittynyt aika paljon. Sillä on hyvä laukaus, mutta on se aika pehmeä vielä, virnistää Olli.
– Ollista on tullut pisteitä nakuttavasta pelaajasta perusrobotti, kuittaa Vili.
Keskinäinen kuittailu jatkuu vielä, kun Olli Palola väittää, että isoveli on aina painissa vahvempi.
– Koska vain voidaan katsoa. uhoaa Vili Palola.
– Jos ei passista katsottaisi, niin ei tietäisi, kumpi meistä on isoveli ja kumpi pikkuveli!
Viimeisen määritelmän heittää ohi kävelevä Lukon liigajoukkueen huoltaja Samu Tätilä:
– Kato, mitä iso sittiäinen ja pikku sittiäinen!
Se siitä uhosta sitten…
