Viime päivinä maailman meno on huimannut. Pieni ihminen ei voi kuin tyrmistyneenä katsella uutiskuvia. Missä on turva, kehen ja mihin voi luottaa?
Epävarmuus ja alituinen muutos näkyvät kaikkialla tässä maailmassa. Japanin tapahtumat ovat vain se piste iin päällä.
Nykymenon keskellä kaikenlainen luottamus viranomaisiin on koetuksella: Kansalainen joutuu epäilemään niin julkishallinnon kriisiviestintää, rokoteturvallisuutta, E10-bensaa, valelääkäreitä kuin ydinvoimaakin. Edes vanhaan kunnon terveyskeskukseen ei enää voi täysin luottaa. Apua saadakseen joutuu liioittelemaan vaivaansa.
Luottamusta kaivattaisiin myös talouteen ja politiikkaan. Talousekspertit ovat ajaneet maailman rahoitusmarkkinat kaaokseen. Luottamusta poliittisiin johtajiin ei kasvata se, että sotkujen maksajiksi laitetaan muitta mutkitta tavalliset veronmaksajat. Taustakohinansa tälle kaikelle antavat kansanedustajien taannoiset vaalirahasotkut.
Ei ihme, että muutoksen tuulet tulevat puhaltamaan tämän kevään eduskuntavaaleissa. Ne vaaliasetelmat, jotka vielä vuosi sitten vallitsivat, ovat täysin muuttuneet. Puhumattakaan neljän vuoden takaisesta tilanteesta. Kansan mielipide on mennyt uusiksi, ehdokkaat ovat menneet uusiksi.
Kaikki on muuttunut.
H H H
Mistä löytyvät kansan uudistustoiveiden täyttäjät? Uusilta johtajilta vaaditaan ennen kaikkea eettisyyttä. Poliittiset päättäjät ovat vieraantuneet tavallisen kansan arjesta. Jo sata vuotta sitten filosofi Robert Michels havannoi tutkimuksissaan tämän ilmiön: poliitikot elävät omassa pienessä maailmassaan, jossa vallasta tulee itsetarkoitus ja demokratia vaihtuu ammattilaisten harvainvallaksi. Täsmäase tätä kehitystä vastaan on johtajien eettisyys. Ihmisten arki pitää tuntea. Johtajan työvälineinä ovat paitsi kynä ja suu, niin ennen kaikkea korvat.
Eettisyys on avainasemassa, koska ahneus ja itsekkyys aiheuttavat pohjimmiltaan lähes kaikki maailman ongelmat. Maanjäristyksestä ja tsunamista niitä ei voi syyttää, mutta melkein kaikesta muusta. Ihmiskunnalla ja tällä maalla alkavat olla viimeiset ajat kääntyä uuteen suuntaan. Uusi suunta on löydettävissä sieltä missä rehellisyys, eettisyys ja epäitsekkyys pitävät majaansa. Oman edun tavoittelu ja vallan hankkiminen vallan itsensä takia ovat tulleet tiensä päähän.
Ville Niittynen
Kirjoittaja on Rauman seurakunnan johtava kappalainen, valtiotieteiden maisteri ja teologian maisteri sekä eduskuntavaaliehdokas (sd.)
