Yli miljoona suomalaista on huomannut, että sketsisarja Putous on jälleen saapunut viihdyttämään lauantai-iltojamme. Kyseinen huumoripläjäys saa minutkin liimautumaan ruudun ääreen, sillä mielestäni Putous on älyttömän hauska sarja.
Sketsihahmokilpailu tuntuu saaneen mediassa suorastaan ällistyttävän suuret mittasuhteet. Ensimmäisen jakson jälkeen mediassa pyöriteltiin silmiä ja itkettiin hahmojen pilkkaavan räikeästi vähemmistöjä. Toisen jakson jälkeen lehdissä pohdittiin, onko hintahtava pappismies Usko Eevertti Luttinen liiankin perverssi jutuissaan. Tämä oltiin katsottu tähdelliseksi selvittää lukijakyselyn avulla. Kyselyyn oli vastannut 12 000 ihmistä, joista 13 prosenttia katsoi pastori Luttisen olevan hivenen liian härski hahmo perheohjelmaan. Otsikot kirkuivat hahmon aiheuttavan inhoa osassa tv-katsojia. Joku unohti kuitenkin sen, että 87 prosenttia vastaajista oli täysin päinvastaista mieltä. Niin tai näin, 12 000 vastaajaa reippaasti yli miljoonasta katsojasta on joka tapauksessa surkean pieni otanta. Joten, se siitä.
Sketsisarjoissa on iät ajat hauskuutettu ihmisiä rivouksilla ja pilkkaamisella. Ei tarvitse mennä kauemmas kuin 80- ja 90-lukujen taitteeseen, jolloin sketsisarja Pulttibois viihdytti suomalaisia. Kun kyseistä sarjaa esitettiin telkkarissa, olin ala-asteikäinen. Huolimatta kyseisen sarjan saamelaisia matkineista nunnukamiehistä tai lastenohjelman juontajista Yrvästä ja Illusta, minusta ei tullut traumatisoitunutta taparikollista.
Omat lapseni katsovat omasta tahdostaan lastenohjelmia, eivät sketsisarjoja. Joka tapauksessa sketsihahmojen sijaan olen huolestunut siitä, mitä kaikkea lapset näkevät esimerkiksi heti Pikku Kakkosen jälkeen. Tässä taannoin minä, ilmeisen huolimaton äiti, en huomannut lastenohjelmien loppuneen. Kohta 6-vuotias poikani tuli selvittämään, miten lentokone tipahti Venäjällä, kuinka moni kuoli ja missä epäiltiin olevan vikaa. Elämän karuja totuuksia, joita en välttämättä olisi halunnut lasteni näkevän ilman sensuuria. Jos saan valita, niin otetaan mieluummin ne Usko Eevertin hintavat papit.
Anna Riutta-Salo
