Ei. Tämä juttu ei kerro päätoimittajasta, eikä muistakaan mediakonsernimme johtajista. Pomo on tässä jutussa amerikkalainen laulaja-lauluntekijä Bruce Springsteen, The Boss.
Springsteen on tulossa heinäkuun viimeinen päivä jälleen keikalle Suomeen. Nyt neljättä kertaa. Ja kolmatta kertaa kertaa olen itsekin paikalla muiden Pomo-fanaatikkojen keskellä. Siis Suomen konsertissa. Listaan kun voi lisätä myös kaksi Ruotsissa koettua konserttia.
Hyvissä ajoin ennen aamuyhdeksään keskiviikkona oli Rauman Lukon toimiston ulkopuolella pakkasessa värjöttelemässä ryhmä ihmisiä. Emme todellakaan jonottaneet lippuja Lukon peliin. Toimistossa on näet Lippupalvelun piste. Kaikki nuo tutut hahmot olivat tulleet jonottamaan Bruce Springsteenin lippuja. Omani ja luvialaisen laulaja-lauluntekijän piletit olivat maksettuna kourassani kello 9.05.
Moni on kysynyt, että mikä siinä Springsteenissa nyt on sellaista, että kaikki levyt ja DVD:t pitää saada ja konserteissa käydä monta kertaa. En tiedä. Ainakin miehen laulut ovat hyviä ja varsinkin laulujen tarinat. Esiintyjänä New Jerseystä kotoisin oleva Springsteen on uskottava ja aito. Konsertit ovat pitkiä ja siten varsinaisia spektaakkeleja. Tunnelmaa luomaan ei kuitenkaan tarvita mitään ylimääräisiä pommeja ja lasershowta, saati hassuja vaatteita tai kampauksia. Itse musiikki, laulut ja erinomainen bändi riittää.
Joku sanoi, että miehen laulut ovat kaikki samanlaisia. Ei ole! Kuunnelkaa nyt niitä. Tosin minäkin olen sanonut jollekin, että Modern Talkingin biisit kuulostavat kaikki samalta. Tai Ramonesin, mutta ne on silti hyviä. Modern Talking ei ole.
Serkkuni taas heitti joskus, että jos Bruce vaikka äänittäisi levyllisen piereskelyään ja julkaisisi sen, niin minä menisin ostamaan senkin. Hmm..?
Onneksi en ole tämän sairauteni kanssa yksin, sillä täällä Raumallakin on Pomo-faneja aika liuta. Toivottavasti tapaamme Olympiastadionilla!
Ari Anteroinen
ari.anteroinen@uusirauma.fi
