Ennen olivat presidentit kekkosia ja sen jälkeen ne olivat 30 vuoden ajan sosiaalidemokraatteja. Demaripresidenttien aikana Suomesta tuli suvaitsevainen, vaikka Mauno Koivisto ei vielä virolaisten itsenäisyyttä meinannut suvaitakaan. Mutta inkeriläiset veriveljemme Manukin suvaitsi, tästä syystä meillä on nyt huomattavan suuri venäläinen kansanosa, inkeriläisiä sen sijaan on vähemmän.
Koiviston seuraaja Martti Ahtisaari oli erityisen suopea kaikille maahan haluaville ulkomaalaisille ja ulkomaalaisille ylipäätään. Suomi ei sataprosenttisesti tämän sortin suvaitsevaisuutta siinä vaiheessa vielä ymmärtänyt, mutta Nobel-komitea ymmärsi. Ahtisaaresta tuli presidenttikautensa jälkeen kansainvälisen rauhan ilmiö ja kiistatta myös kansallinen instituutio.
Ahtisaaren seuraaja Tarja Halonen opetti suomalaiset suvaitsevaisiksi muun muassa sukupuoliselle erilaisuudelle. Halosen sormi ei mennyt suuhun, kun tanssikykyiset sotaveteraanit alkoivat loppua linnan juhlista. Tilalle kutsuttiin setaveteraaneja, joiden joukkoon lukeutui muun muassa kansanedustaja Pekka Haavisto miespuolisoineen.
Nyt samainen Haavisto on itse presidentinvaalien toisella kierroksella, suomalaisten äänestämänä, se jos mikä on suomalaisilta suurta suvaitsevaisuutta. Haavisto ohitti yhdellä ja samalla kerralla sekä homouden, sivariuden että vihreyden Suomen kansan mieliin syöpyneet henkiset juoksuhaudat.
Juuri ne samat tekijät tulevat Haaviston lopulta myös kaatamaan. Suomesta on tullut suvaitsevaisempi, mutta riittävän suvaitsevaisia homoudelle, sivariudelle ja vihreydelle me emme vielä ole. Homous katsotaan yhä sairaudeksi, sivarius pakoiluksi ja vihreys taisteluksi vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää eli käytännössä myös kansantaloutemme kasvupyrkimyksiä ja kansainvälistä kilpailukykyä vastaan.
Presidentti tänään on ennen muuta arvojohtaja ja suomalaisiin perusarvoihin edellä luettamani arvot eivät vielä istu. Enkä tarkoita perussuomalaisia arvoja, vaan ihan perinteisiä suomalaisia perusarvoja. Kahdentoista vuoden päästä tilanne voi olla jo toinen, mutta tänään se ei sitä vielä ole.
Henkilökohtainen villi ja valistunut veikkaukseni on, että Sauli Niinistö tulee voittamaan presidentinvaalien toisen kierroksen numeroiden 65 ja 70 väliin asettuvalla prosenttiluvulla. Tässä luvussa on mukana takuuvarmasti niin omiin ehdokkaisiinsa pettyneitä vasemmistolaisia kuin keskustalaisiakin, mutta ennen muuta sekä kristillisiä että soinilaisia. Kahdessa viimemainitussa ryhmässä suvaitsemattomuus on nimittäin edelleenkin huomattavasti suvaitsevaisuutta vallitsevampi ominaisuus.
Suvaitsevaisuutta vaatii toisaalta sekin, että raumalainen pystyy antamaan ainoan äänensä miehelle, jonka vaimo on porilainen. Siksi syvät henkiset juoksuhaudat Satakunnassa edelleenkin ovat. Käytännössä raja sijaitsee Luvialla, missä Raumalta päin nähtynä metsät alkavat kaksinkertaistua ja ihmiset samassa suhteessa yksinkertaistua.
