Yllätys. Tässä en aio sanallakaan puuttua presidentinvaalikamppailuun, vaikka toisella kierroksella tuli Lehtosen pojastakin suosittu kaveri molempien ehdokkaiden tukijoukkojen keskuudessa.
Tätä kirjoittaessani on elohopea laskenut parikymmentä astetta alle nollan ja kaunis pakkaslumi koristaa maisemaa. Eräänlaiset talviklassikot tulevat uudemman kerran vuosi toisensa jälkeen. Ladut ovat kuin rautateitä ja kaukaloissa sametinsileä jää houkuttelee hokkareita.
Kultaisella 70-luvulla suorastaan hinguttiin ulos luokkahuoneista hieman kirpeämpäänkin talvipakkaseen. Kaikilla oli sukset ja luistimet. Toinen sen ajan erityispiirre oli se, että kaikki pystyivät osallistumaan. Innolla, parhaansa yrittäen.
Tänä tietotekniikan kultaisena aikana liikuntatuntien pitäminen ei olekaan enää aivan yksinkertainen juttu. Koululaisten liikunnallinen perustaso on kokenut viime vuosina sellaisen haitari-ilmiön, ettei liikuntaryhmän liikuttaminen samaa ohjelmaa suorittavana tahdo onnistua. Esimerkiksi kuudesluokkalaisista pojista osa harrastaa seuratasolla jääkiekkoa kilpailumielessä. Toinen osa käy silloin tällöin kylän kaukalolla luistelemassa ja heittelemässä kunnan lumilapioita kaukalon huoltorakennuksen katolle. Kolmanteen ryhmään kuuluvat sitten ne muutamat, jotka eivät juurikaan koskaan ole sitoneet luistimia jalkaan koululiikuntatuntien ulkopuolella. Näiden poikien kanssa pitäisi sitten saada kunnon höntsyt aikaiseksi. Tavoitteeena pitäisi vielä olla kaikille nautinnollinen liikuntahetki. Kokemuksesta voin ihan aidosti todeta, ettei siitä pelistä nauti monikaan oppilas. Puhumattakaan opettajasta.
Hiihtotunnit ovat sitten asia erikseen. Lähes kaikilla koululaisilla on nykyäänkin luistimet, mutta sukset puuttuvat muutamilta. Omalla kustannuspaikallani on onneksi välinevarasto, jonne kodit ovat tuoneet vanhoja välineitään koululaisten käyttöön. Hiihtämisen edellytykset ovat erinomaiset koulun upean lähimetsän ansiosta. Suurimpia ongelmia hiihtotuntien alkaessa aiheuttaa se, ettei aina ole huomattu tarkastaa monojen ja suksissa olevien siteiden yhteensopivuutta. Kotona on todettu monojen käyneen ahtaiksi, mutta suksien kelpaavan vielä yhdeksi talveksi. Rauman Prismasta on sitten löydetty uudenkarheat monot, mutta suksen sidemallista ei ole sitten niin kauheasti muistettu ottaa vaaria. Sauvojen pituuskin on monessa tapauksessa jäänyt parikymmentä senttiä lyhyeksi.
Onneksi suurimmalla osalla koululaisista välineet ovat hyvässä kunnossa ja sitä liikunnan intoakin vielä löytyy. Toki meidän opettajien on osattava vetää oikeista naruista yrittäessämme innostaa ja ohjeistaa lapsia liikkumaan kukin parhaansa mukaan. Tärkein viesti meneekin kotijoukoille, joiden tehtävänä on huolehtia jälkikasvun varusteet kelvolliseen kuntoon hyvissä ajoin ennen talviliikuntajakson alkua.
Kaiken kaikkiaan on varmaan myönnettävä sekin tosiasia, etteivät kaikki lapset ole liikunnasta innostuneita.
Harri Lehtonen
Kirjoittaja on euralainen opettaja ja kunnanhallituksen puheenjohtaja.
