Vaikka kesä olikin rankka pelatessani naisten superia ja B-tyttöjen pelejä samaan aikaan, oli kausi myös antoisa. Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni pelaamaan naisten edustusjoukkueessa.
Ensimmäiset superin pelit tietenkin jännittivät, koska siellä osaaminen ja pelivauhti on aivan erilaista mihin olin tottunut B-tyttöjen peleissä. Erityisen raskasta oli todella kuumat pelisäät, mutta niihin täytyi vain sopeutua ja valmistautua huolella.
Kauden aikana huomasi niin oman, kuin joukkueenkin kehittymisen, mutta henkilökohtaisella tasolla on kuitenkin aina jotain kehittämisen varaa.
Pesiksen peluun olen aloittanut 8-vuotiaana samaan aikaan isosiskoni kanssa, enkä ole muita lajeja harrastanut. Olen aina pelannut Rauman Ferassa. Pesäpallo on niin taitolaji kuin älypelikin, enkä vaihtaisi pesistä mihinkään muuhun lajiin.
Tällä hetkellä opiskelen toista vuotta Rauman Winnovassa, ja minun tulisi valmistua merkonomiksi vuonna 2012.
Jos joukkue haluaa menestyä, täytyy joka ikisellä joukkueeseen kuuluvalla henkilöllä olla motivaatiota harjoitella, pelata ja voittaa. Onneksi meidän joukkueelta löytyy motivaatiota, jota todella tarvitaan pian alkavaa talviharjoittelukautta varten.
Olen todella iloinen siitä, että olen päässyt tähän joukkueeseen, jonka kautta olen saanut myös uusia kavereita, ja erityisen iloinen olen siitä, että nuorena pelaajana olen päässyt jo ensimmäisenä superpesiskautenani kentälle pelaamaan. Kesän aikana joukkue teki ahkerasti töitä, ja pystyimme haastamaan jopa sarjan kärkijoukkueita omalla nuorella kokoonpanolla.
Uusilta pelikavereilta olen oppinut paljon, mutta oppiminen jatkuu vielä. Vaikeinta itselleni luultavimmin oli vastustan pelaajien oppiminen ja muistaminen, ja yritin parhaani mukaan opetella tärkeimmät asiat vastustajista kauden aikana.
Nyt on lomailtu muutama viikko, ja pian taas talviharjoitteluhalli kutsuu. Nyt täytyy nauttia tästä pienestä lomasta ennen kun alkaa kova harjoittelu ja ensikauteen valmistautuminen, jota jo nyt odotan innolla!
Oona Suhonen
