Feran taival päättyi naisten Superpesiksessä pudotuspelien ensimmäiseen vaiheeseen, kun rutinoitunut kestomenestyjä Jyväskylän Kirittäret menivät 3-0 otteluvoitoin jatkoon. Kahdessa pelissä raumalaiset laittoivat kyllä hyvin kampoihin, mutta sunnuntaina tuli Jyväskylässä selkeä tyrmäys.
– Totta kai se hetken tympäisi. Mutta rehellisesti sanottuna tietyillä pelaajilla oli paukut loppu, miettii Feran valmentaja Arto Felin ottelun jälkeisenä päivänä.
– Pelattiin kaksi hienoa peliä, mutta kolmanteen Kirittärillä löytyi uusi vaihde ja meillä ei. Heidän rutiininsa on vaan niin kova, tunnustaa Felin.
Kehuja ropisi myös vastustajan riveistä.
– Kyllähän se merkitsee paljon, kun vastustaja kehuu. Se osoittaa keskinäistä arvostusta. Me taas halusimme näyttää, mikä on tärkeää tulevia vuosia ajatellen.
Suunnitelmat pitkällä
Felinistä huokuu silti tietty rauhallisuus ja usko tulevaan.
– Talven suunnittelu on jo pitkällä. Joukkuerunko on olemassa. Huilataan hetki ja käydään sitten keskustelut ja analysoinnit läpi. Pelaajien henkilökohtainen kehittyminen on syksyn teema, Felin valottaa.
Felin pitää muutamaa lomaviikkoa ansaittuna, sillä loppua kohden vauhti vain kiihtyi ja henkinen väsymyskin alkoi kolkutella.
– Toisaalta on jo sellainen tunne, että alkaisipa jo uusi kausi, sillä näen, että meillä on mahdollisuuksia vaikka mihin, mies innostuu.
Arto Felin on erittäin tyytyväinen pelinjohtajana toimineeseen Juhani Rannikkoon.
– Hän on myös joukkueen keskuudessa pidetty henkilö, Felin toteaa.
Toiveena on saada Rannikko jatkamaan työtään myös ensi kaudella.
– On aina haaste saada kohtuuhinnalla asiansa osaava pelinjohtaja. Lista ei ole kovin pitkä, mistä valita, muistuttaa Arto Felin.
Kaikki menneet eteenpäin
– Seuran organisaatiota on viety eteenpäin ja se on antanut potentiaalia puolestaan pelilliseen kehitykseen. Asetetut tavoitteet saavutettiin ja mentiin viime kaudesta eteenpäin. Pystyttiin haastamaan kaikki joukkueet ja saatiin pitkä pisteputki, iloitsee Arto Felin.
Sarjasijoitus nousi nuorella joukkueella pykälän verran.
– Toki loppukaudesta taso vaihteli, mutta se oli odotettavissa, sillä joukkue oli todella nuori, Felin myöntää.
Arto Felinin joukkueessa oli hyvä henki.
– Jokainen tiesi, mitä tehdä ja mitä odottaa muilta, kertoo Felin.
Joukkueen suurin plussa löytyi varmasti syöttölautasen ääreltä.
– Kyllä Jenna Kammi-Rahnasto oli tärkein pelaajamme. Hän tuli tänne kehittymään ja teki sen minkä piti. Ihmettelen kovasti, jos häntä ei valita Vuoden Tulokkaaksi, kehuu Arto Felin joukkueen lukkaria.
Nuoret Oona Suhonen, Katja Felin, Loviisa Vaaheranta saivat hekin valmentajansa kehut.
– Kukaan ei voinut syksyllä kuvitellakaan, että he palaisivat nyt täyden kauden superissa. Kehitys on ollut helppo huomata. Ykköskärkipari Kaisa-Maija Loutti ja Miia Karppanen olivat myös hyviä. Enni Kylä-Kause on taas tehnyt itsestään vahvan profiilipelaajan, jota vastaan vastustajat ovat yrittäneet keksiä mitä oudoimpia kuvioita. Kokeneetkin pelasivat hyvän kauden.
Pari vahvistusta
Joukkueen runko on siis hyvin koossa jo ensi kautta varten. Tiina Andreasenin ja Marjaana Liljeroosin kanssa neuvottelut ovat vielä meneillään. Muualle jos katsellaan, on halu saada selkeitä vahvistuksia.
– Markkinat ovat pienet. Ei me olla hankkimassa ketään pelkästään hankkimisen ilosta. Meidän mallilla saadaan omistakin kasvateista superin pelaajia, määrittelee Arto Felin.
– Ajatus olisi löytää muutama hyvä vahvistus, joilla pitää olla halu pelata täällä. Nopeutta ja kotiutusvoimaa olemme hakemassa. Katsotaan mitä seuraavat viikot tuovat tullessaan. Kyllä tässä aktiivisia ollaan, Felin vihjaa.
Arto Felin tuntee ylpeyttä siitä, että pelaajille on saatu vakuutettua Feran olevan hyvä pelipaikka. Ketään ei ole lähdössä pois.
– Se tuo tietenkin hirveästi vastuuta meille. Lupauksilla pitää olla katetta. Mutta lopulta kaikki lähtee tietenkin pelaajan omasta halusta kehittyä, muistuttaa Felin.
– Ensi vuonna voimme olla superin todellinen yllättäjä!
Rannikko miettii vielä
Pelinjohtaja Juhani Rannikko vastasi kännykkäänsä myös päivä viimeisen Kirittäret kamppailun jälkeen ja yhtyi monilta osin Arto Felinin mietteisiin.
– Kaikki paransivat edelliskaudesta, Rannnikko aloittaa.
– Joukkueen tulevaisuus näyttää hyvältä ja kehittyminen jatkuu varmasti. Pitkät sopimuksen ovat hyvä juttu ja pienen seuran ainut oikea tie on kasvattaa omista pelaajista. Lupa on odottaa parempaa, kun Arto laittaa talvella kovan vauhdin päälle. Sijoitus nousee varmasti, sanoo Rannikko.
Viime syksyn tapaan Juhani Rannikko tahtoo hetken miettiä omaa mahdollista jatkoaan.
– Pohditaan rauhassa. Kieltämättä jatko houkuttelee, Sen paremmin ei voi seura hommia hoitaa, kuin Fera on hoitanut. Raumalla ovat harjoittelupuitteet kunnossa, kehuu Vampulan mies.
Omia tekemisiään pelinjohtaja Juhani ”Kake” Rannikko ei lähde arvostelemaan.
– Nyt tietysti tiesin niin oman joukkueen kuin vastustajatkin paremmin, suostuu Rannikko luonnehtimaan.
Mistä muuten tulee lempinimi Kake?
– Aikanaan minua kutsuttiin sukunimellä ja siitä se Rannikko sitten väännettiin Randeliniksi. Ja sitten tietenkin Kakeksi. Ei se hyvästä lauluäänestä kuitenkaan tullut, nauraa ”Kake” Rannikko.
