Rauman Pallo-Iirojen reservin harjoituksissa kirmaa puolta nuorempien joukossa 46-vuotias Kari ”Ketsi” Ketola, joka ei vauhdissa eikä yrityksessä jää jälkeen nuoremmilleen.
– En ole noita ikäjuttuja niin miettinyt. Mutta kyllä siinä hiki tulee. Nuoret painavat niin kovaa, yrittää Ketsi.
– Sen verran olen mukavuudenhaluinen, että en enää talvella viitsi treenata, mies myöntää.
Maalintekokin vielä onnistuu. Mies onkin heilutellut verkkoa vähintään kolmosen tasolla jo neljänä eri vuosikymmenenä! Puhutaan siis miesten peleistä 1980-luvulta tälle vuosikymmenelle. Seurojakin löytyy aika lista aina pääsarjatasolta saakka: UTU, PPT, VPS, RPallo, Pallo-Iirot, R-Futis, RP-Iirot, VaKP, FC Rauma, EuPa ja nyt Pallo-Iirot reservi.
– Ensimmäinen maali taisi syntyä noin kaksikymppisenä joskus 1983 UTU:n paidassa kolmosessa. Viimeisin tuli puolestaan nyt kesällä MuSa:a vastaan, Ketsi muistelee.
– On siinä vettä virrannut Raumanjoessa ja monenmoista persoonaa nähty, naureskelee Ketola.
Mikä on ikimuistoisin maali?
– Varmaan se, kun joskus Turussa kovalla tuulella ehdin omasta keskityksestä vielä takatolpalle pistämään pallon maaliin. Kaikki maalit lasketaan, Kari Ketola virnistää.
Inhosin jalkapalloa
Ketola aloitti jalkapalloilun varsin myöhään, vasta 17-vuotiaana.
– Viitasen Teppo houkutteli minua UTU:n B-junkkareihin. Kiekkoa olin joskus pelannut, mutta inhosin jalkapalloa. Mutta sitten huomasin, että se oli ihan mukavaa ja sosiaalista puuhaa, kertoo Ketola.
Onhan se mukavaa puuhaa ollut, kuten seuraluettelosta käy ilmi.
– Parhaana vuonna minua kosiskeltiin kahteentoista eri seuraan. Nyt on ollut hiljaisempaa, Ketola hymähtää.
Mutta mikä saa miehen vielä viheriölle?
– Liikunnan ilo, kivat kaverit, saa hyvän saunahien päälle. Ja onhan peleissä aina kivaa. Reservin lisäksi pelaan ikämiehissä, vastaa Ketsi Ketola.
Tavoitteet?
Ikinuorella pelaajalla on tietenkin vielä tavoitteita urallaan?
– Jos saisi pelata ehjänä loppukauden. Parasta yritetään reservijoukkueen eteen ja ikämiehissä otetaan mitali, paaluttaa Kari ”Ketsi” Ketola.
Ihan aina ei ole ehjänä pysytty.
– Jalka poikki, kylkiluu murtunut, silmäkulmavammoja ja lukematon määrä mustelmia. Ei sen pahempaa. Kipukynnys on kova ja on se tyyppikysymyskin, uskoo Ketola.
– Kunhan muistaa venytellä ja huolehtia lihaskunnosta, niin hyvä on. Ei minulta ole mitään niveliä leikattu.
Valmentajaksi?
Kari Ketolalta pääsee nauru, kun toimittaja toteaa aika monen entisen pelimiehen alkaneen valmentajaksi.
– En ole sellaista edes miettinyt, vaikka kyselyjäkin on tullut. Siinä hommassa voisi hihat palaa. Ei ole kyllä minun juttuni, Ketsi vastaa päättäväiseksi.
