Talvinen metsä kimmeltää ujossa auringonvalossa ja pakkashanki narahtaa mukavasti suksen alla. Suuren kuusen uumenista ladun viereltä alkaa kuulua vienoa, juuri ja juuri kuulokynnyksen ylittävää sirahtelua. Kestää tovin jos toisenkin, ennen kuin oksistossa vaivihkaa häärivien lintujen liike tavoittaa myös näköaistin, mutta havujen hämäristä on vaikea erottaa muuta kuin nopeiden pyrähdysten pudottamia lumihahtuvia.
Lopulta jonkin oksan kärkeen ilmestyy pikkuruinen, sammaleenvihreä lintu. Kädet heilahtavat tottuneesti rinnuksille, mutta tällä kertaa kiikari on jäänyt kotiin. Nopea harmituksen puuska työntää ilmoille vaimean ähkäisyn, kun lintu sekuntia myöhemmin häviää jälleen syvemmälle oksistoon. Että ne apusilmät pitikin unohtaa!
Kiikarit ovat niin itsestään selvä osa lintuharrastajan varustusta ja yleistä olemusta, että ilman niitä olo on lähes alaston eikä lintujen katselusta tule paljon mitään. Vannoutuneimmilla lintuihmisillä saattaakin olla useammat kiikarit, joista yhdet säilytetään autossa, toiset retkirepussa ja kolmannet vaikka keittiön pöydällä. Näin tämä tärkeä apuväline on aina tarvittaessa käden ulottuvilla.
Aina lintuharrastus ei kuitenkaan ole ollut näin välinekeskeistä. Moni kymmeniä vuosia harrastanut konkari muistaa vielä elävästi ajan, jolloin ainoa keino nähdä lintu riittävän hyvin oli pukeutua huomaamattomasti ja pyrkiä hiipimään, konttaamaan tai ryömimään mahdollisimman lähelle siivekästä. Toinen vaihtoehto oli kykkiä piilokojussa, jolloin saattoi hyvällä onnella päästä seuraamaan lintuja hyvinkin läheltä. Molemmat tavat vaativat suurta kärsivällisyyttä.
Vaikka yhä useamman luonnossa liikkujan maastovarustuksena on optisia apuvälineitä kiikarista digikameraan, ei kärsivällisyyttä kannata silti unohtaa. Havainnoitavan kohteen kunnioitus on oleellinen osa lintu- ja luontoharrastusta, ja optiikan ansiosta lintuja voidaan nyt tarkkailla sopivan etäältä niitä häiritsemättä. Kiikari ei myöskään korvaa hyvää lajintuntemusta, jonka perustana on lintujen tuntomerkkien opiskelu sekä lintukirjan avulla että jokaisessa havainnointitilanteessa – aina on uutta opittavaa.
Talvinen hetki lumoaa kauneudellaan, ja kiikarittomuuden harmittelu unohtuu. Vähitellen linnutkin tuntuvat unohtavat paikallaan pysyvän tarkkailijan. Kylmänsietokykyä koetteleva odotus palkitaan, kun yksi linnuista tulee jälleen näkyviin. Yhtäkkiä se pyrähtää ja alkaa tutkia oksankärkiä lentäen paikallaan ilmassa hurisevan nopein siiveniskuin! Enää ei tarvita kiikaria lajin tunnistamiseen: olen nähnyt hippiäisen, pohjolan kolibrin.
Kaipaatko vinkkejä kiikarin hankintaan? Helmikuun Lintuillassa su 5.2. järjestetään kiikariesittely, jossa voit testata erilaisia kiikareita ja kysyä neuvoa asiantuntijalta. Ennen Lintuiltaa kaikki kiinnostuneet toivotetaan tervetulleiksi aloittelijoiden Lintukouluun, jossa tutustutaan lintujen keinoihin selviytyä talvesta.
Lintukoulu su 5.2. klo 16.30–17.30.
Lintuilta su 5.2. klo 18.00 alkaen. Ilmainen kahvitarjoilu.Paikkana Uotilan nuorisotalo (Tuomistonkatu 1).Järjestäjänä Rauman Seudun Lintuharrastajat ry.
