Ville Niittynen on nyt saanut totutella reilun kahden kuukauden ajan oman virkansa eli Rauman seurakunnan kappalaisen tehtävien hoitamiseen. Mies sanoo empimättä, että 13 kuukautta virkaatekevänä kirkkoherrana yhdessä valtakunnan suurimmista seurakunnista oli kaikin puolin antoisaa ja palkitsevaa aikaa.
– Kirkkoherrana oppi näkemään asioita huomattavasti paljon laajemmin kuin peruspappina. Tehtävään sopeutumista auttoivat seurakuntalaisten lukuisat yhteydenotot. Ihmiset purkavat sydäntään niin hyvässä kuin pahassakin, mitä minä pidän hienona asiana.
Niittynen naurahtaa ajatelleensa jo aikoinaan papiksi ryhtyessään, että sitä ja sitäkin uudistusta voisi kirkossa tehdä, jos vain olisi mahdollisuus. Kirkkoherrana hän sanoo sitten yht´äkkiä tajunneensa, että nyt kukaan ei ole estämässä, vaan kaikki on itsestä kiinni.
– Lähdin heti alussa liikkeelle kirkon avautumisesta, halusin tuoda sitä pois marginaalista, rohkeasti keskelle kylää, Niittynen tiivistää.
Seurakuntalaisten oma olohuone
Kirkkoherrana viettämiensä kuukausien merkittävimmäksi saavutukseksi Ville Niittynen laskee Franciscus-talon avaamisen aivan Rauman ydinkeskustaan. Sen tason jutusta on kyse, että kollegat ovat alkaneet huumorimielellä kutsua häntä isoksi F:ksi.
– Franciscus-talo on seurakunnan olohuone ja kohtaamispaikka, mihin kuka tahansa voi piipahtaa. Siellä on mahdollisuus myös vakavimpiin keskusteluihin, mutta ei suinkaan velvollisuus, Niittynen korostaa.
– Sain idean tämän tyyppisestä toiminnasta lukiessani Tommy Hellstenin kirjaa ”Virtahepo olohuoneessa”. Sen kautta tajusin, että ihmisen pitää olla tavattavissa. Sopiva tila ikään kuin käveli sitten vastaan torireissulla.
Viime vuoden aikana toteutettuihin uudistuksiin lukeutui myös ”Vuoden kaupunkiteko” -palkinnon tuottanut kirkon päivystys eli Pyhän Ristin Kirkon ovien pitäminen avoinna vuoden jokaisena päivänä.
– Ilman vapaaehtoisia päivystäjiä se ei olisi tietenkään ikinä onnistunut. Oli ilo nähdä, että ihmisillä on aitoa halua olla mukana oman seurakuntansa asioissa.
– Kirkko on löydetty tosi hyvin, sillä hiljaisimpinakin kuukausina kävijöitä on ollut yli 300. Vierailut ovat olleet laadukkaita, hiljentymisiä perimmäisten asioiden eteen.
Sivualttarihanke etenemässä
Ville Niittynen pisti kirkkoherrana liikkeelle myös ajatuksen sivualttarin rakentamisesta kirkon sivulaivan itäseinustalle. Alttarina toimii 1400-luvulta oleva massiivinen Jeesusta, Mariaa ja Pyhää Perhettä esittävä puinen alttarikaappi.
Sivualttari on saanut hyväksynnän niin tuomiokapitulissa kuin museovirastossakin.
– Minulle tultiin sanomaan, että kirkon rakentajia pitää kunnioittaa ja siksi kirkkoa ei saisi muuttaa. Vastasin, että parhaiten kunnioitamme näitä siten, että pidämme huolta että, kirkossa riittää elämää ja kävijöitä. Ei kirkko ole museo, vaan oman seurakuntansa elävä keskus.
Muita Niittysen liikkeelle saamia projekteja olivat Rauman seurakunnan historiakirjahanke ja seurakuntayhteisön vieminen sosiaaliseen mediaan eli Facebook-sivustoille.
– Meidän on elettävä mukana ajassamme, sanoo Niittynen.
Ville Niittynen sanoo olevansa vakuuttunut siitä, että hän ei ole vielä sanonut viimeistä sanaansa, mitä Rauman seurakunnan kehittämiseen tulee. Tätä hän perustelee uuden kirkkoherran Seppo Sattilaisen persoonalla.
– Seppo on johtaja, joka antaa työntekijöilleen tilaa. Lisäksi meillä on uusille hyville ideoille harvinaisen avoin luottamushenkilöorganisaatio.
Ansioluettelot rinnakkain
Ville Niittynen on tuskin päässyt totuttelemaan kappalaisena toimimiseen, kun edessä on jo uusi haaste eli eduskuntavaalit. Hän sanoo lähteneensä mukaan ihan yhtä tosissaan kuin reilu vuosi sitten kirkkoherran virkaa tekemään.
– Minusta poliittinen peli pitäisi unohtaa kokonaan, ja pistää sen sijaan kaikkien ehdokkaiden ansioluettelot vierekkäin kansan vertailtaviksi. Eduskuntaan valittaisiin sitten ne, joilla on eniten tietotaitoa, substanssia ja osaamista. Se olisi kansan kannalta parasta, Niittynen miettii.
Niittysellä itsellään on lyödä pöytään kaksi akateemista loppututkintoa, joista toinen poliittisesta historiasta ja toinen ruotsin kielellä suoritettuna. Ulkomaisissa korkeakouluissa on lisäksi opiskeltu kaksi vuotta. Kielitaitoa riittäisi vaikka EU-johtajaksi asti, sillä suomen lisäksi mies puhuu myös italiaa, englantia, ruotsia, saksaa, ja ranskaa.
