Miika Nousiaisen Metsäjätti on viime aikojen miellyttävimpiä lukukokemuksia. Tarinassa kansainvälinen metsäjätti lähettää paikkakunnalla kasvaneen ekonomi-Pasin valmistelemaan Törmälän tehtaan irtisanomisia. Toinen päähenkilö Janne on hänen entinen kaverinsa, joka jäi vaneritehtaalle töihin.
Heti ensimmäisillä sivuilla huomaa, että kirjailija kulkee tutulla maaperällä. Nousiaisen isä oli hommissa Enson sahalla ja äiti tehtaan ruokalassa. Velipoika työskentelee vaneritehtaalla. Omaa kokemusta on kesähommista tehtaalla.
Elämää yhden piipun varjossa Nousiainen kuvaa hienosti: ”Patruuna neuvotteli naapurikaupungin Konelaan henkilökunta-alennuksen Ladasta. Punaisesta sai 15 prosenttia, muista kymmenen” tai ”tuhannet työtunnit vanerilevyjä kantaen olivat pidentäneet työläisten sormet lentopalloon sopiviksi. Perusluonteeltaan vittumaiset kyläläiset pystyivät pelaamaan sovussa, kun joukkueita erotti verkko” tai ”tehtaanjohtajan pojan Vesan kotona puhuttiin pitkiä kaukopuheluita, joskus jopa ennen viittä”.
Samoihin aikoihin, 1980-luvulla, Metallica tuli Suomeen. Neuvostoliitto kaatui, moni asia muuttui, mutta hevibändi keikkailee yhä. Kirja loppurutistus sijoittuu Metallican konserttiin.
Jos oikein ymmärsin, Nousiainen yrittää sanoa, ettei onnellista elämää ole pakko lähteä hakemaan kotikylää kauempaa.
Nousiainen on vakiojäsen Nelosen uudessa Hyvät ja huonot uutiset -sarjassa. Siinäkin hän viljelee harmaankuivakkaa huumoria.
